Vaimo pisti aika pahan. "Rammstein tai minä". Mitenkähän tuo nyt olis? Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Ollaan kuitenkin ollu 12v yhdessä, mutta ei sinne iskelmäpuolellekkaan oikein ole enää paluuta?
Kertoisitko enemmän asiasta?
Vaimo pisti aika oudon pommin sulle. 
Joo mää oon aika uus täällä niin en tosiaan tiedä onko tää aihe oikeassa kohdassa, tavallaanhan tää on tätä yleistä rammstein keskustelua vai kuuluskohan tää tonne "ongelmatilanteet"

otsakkeen alle?
Oikeestaan pohjimmiltaan kyse on siitä että meikäläinen sai aikastalailla pahan 30-Kriisin, joka nyttemmin on vähän taantunut ja muuttunut sitten muuten vaan kriisiksi. Syynä tähän on että sitä on varmaan kouluun menosta asti ollut selkeä lyhyen ajan tavoite: Koulu loppuun, armeija, opiskelupaikka, lopputyö, ammatti, työpaikka, asunto jne. Nyt sitten kun kaikki nuo on niin rupesin vähän miettimään että mitä sitä oikein itte haluaa ja kyseleen että onko tässä sittenkään mitään järkeä.
Kriisiä on sitten tietty hoidettu mm. runsaalla alkoholilla. Onhan ne ajatukset varmaan vähän muuttuneet, sellasta "normielämää" kritisoivaksi. Sitä on ruvennu huomaamaan että miten pölhöä tämä valtavirta/normi kulttuuri oikeastaan on, ei viittis enää kuunnella ihmisten "meidän jani-petterillä on taas polvissa mustelma" vuodatusta.
Tähän saumaan tuli sitten tämä Rammstein herätys. Että kyllä tää Rammstein on enemmänkin seuraus kuin syy, mutta muotoilinpahan asian nyt näin. Kaitpa tää Rammstein sitten on jonkinlainen näkyvin muutoksen merkki johon sitten on hyvä tarttua.
Emmää mitenkään erikoisen kova Rammstein fani oo, käytän mää tätä LIFAD:ia joskus ulkonakin soittimesta ettei se ruostu sinne kiinni... ja onneksi tuli tehtyä autotalliin kerhotilat niin voi siellä sitten huudattaa rein raussia.
Vaimon kanssa ollaan jo oltu niin kauan yhdessä että eiköhän tämä tästä... Se on vähän niinku naapurin emäntä kun raahas valutalkoiden jälkeen sammunutta miestään autoon ja mutisi että "kyllähän tästä muuten eron ottas mutta ei tätä ilkee enää kellekkään vaivoikseen antaa..."