Varautukaa pitkään ja veteiseen viestiin....
Hip hop syntyi '70-luvulla disco, funk ja jazz höyryissä New Yorkin Bronxissa. Alkuperäinen kulttuuri koostui neljästä elementistä: seremoniamestari (mc), tiskijukka (dj), graffiti ja breakdance. Vanhempaan hip hop kulttuuriin kuului siis olennaisesti elämä myös musiikin ulkopuolella, ja se itse musiikki, rap, oli vain osa sitä. Hip hop musiikissa käytetään runsaasti sampleja, levy-scratcheja sekä oikeita soittimia. Lyyrisesti biisit olivat usein kantaaottavia mm. politiikan ja rasismin kannalta. Hip hop oli kukoistuksessaan '80 ja '90 luvuilla, mutta '90 alkupuolella rap alkoi siirtyä toiseen ääripäähän, gangsta rapiin.
Gangsta rap ihannoi väkivaltaa, huumeita ja huoria, mutta biitit pysyivät vielä totutuissa sampleissa ja levareissa. Tunnetuin gangsta rap ryhmän, N.W.A.'n, hajottua porukan biittinikkari Dr. Dre alkoi tuottamaan biittejä muille artisteille, josta syntyi nykyäänkin rapissa käytettävä menetelmä: mc't esiintyvät soolona ilman taustabändiä tai omaa dj'tä, ja joku toinen tuottaja tekee biitit heille koneella ilman levareita ja useimmiten ilman sampleja sen tultua maksulliseksi '80 ja '90 lukujen vaihteessa. Vanha kantaaottava hip hop siirtyi maan alle kun raivolla nousevat rap artistit, kuten Snoop Dogg, Busta Rhymes ja Cypress Hill vetosivat enemmän biletyksellään ja riehunnallaan ihmisiin.
Rap musiikki on siis hip hopista siennyt äpärälapsi, josta vanhan koulukunnan artistit eivät ole onnellisia ja useilla viimeisen vuosikymmenen hip hop levyillä haukutaankin rapin naista halveeraavaa ja rahaa myötäilevää asennetta. Rap on ottanut nykyään selvän valta-aseman valtavirrassa, mutta kaikesta pahasta maineesta huolimatta hip hop ja sen kulttuuri elävät yhä maailmalla pienissä määrin.
Aihe: Rap (Luettu 4896 kertaa)