No nyt kun rupes miettimään ni ainakin Laichzeit ja Weisses Fleisch ovat ehkä sittenkin livenä vähän mehukkaampia. Ja Losin unohdin ihan tykkänään, se on ihan mieletön kun loppu menee sähkökitaroilla, ja Flaken soolo on huikea! Weisses Fleischissakin se ihan pieni kohta, jolloin Schneider venyttää yhden rumpuosuuden vähän pitemmäksi (LAB-dvd:llä Flaken tanssi seurais heti tästä) tekee liveversiosta niin kerrassaan miellyttävän. Olikohan toi nyt tarpeeksi epäselvästi selitetty?

Ja Laichzeitin loppu on Live aus Berlinillä kans aika muikea.
Kaikennäköiset pikkujutut soitossa lisäävät viehätystä muutamien biisien kohdalla. Mutta sit taas Tillin vokalisointi on aina parempaa levyllä, ei ainakaan muistu mieleen mitään biisiä tai kohtaa, missä se olis livenä parempaa