Korn - S/T, raain ja "vähiten tuotetuin" Kornin levyistä, kakkosalbumin ohella se parhain.
Björk - Debut, kevyttä ysärikonepoppia, jota kautta pääsin Björkin musiikkiin sisään ja sitä kautta hänen paljon monimutkaisempiin albumeihinsa.
Röyksopp - Melody A.M., yksi lempialbumeistani, en kylläkään ole kuullut kakkoslevyltä kuin muutaman biisin, mutta yksikään niistä ei yllä tämän levyn tasolle.
Wu-Tang Clan - Enter the Wu-Tang: 36th Chamber, myöhemissä julkaisuissa kärsinyt useiden jäsenten sivu- ja sooloprojekteista, mutta ennen suosion saavuttamista saatiin yksi tiukka ja kaikin puolin loistava rap-albumi aikaseksi.
Dido - No Angel, luokitellanneen hieman noloksi, mutta ekalla levyllä on useita oikeastikin hyviä biisejä.
Nirvana - Bleach, raaempi kuin seuraajansa, vaikka Nevermind ja In Utero myös mahtavia ovatkin.
Massive Attack - Blue Lines, vaihtelee kylläkin mielialan mukaan, joten tätä nyt ei tavallaan voi laskea.