Paras Albumi Kokonaisuus?

[Come As You Are]

Kokonaisuuden kannalta Reise, Reise. Miten kävisi jos yksikin kappale vaihtaisi paikkaa tällä levyllä? Eikä ole paljon lisättävää tai pois otettavaa. Hieman olen miettinyt Moskau-kappaletta. Halusiko bändi lisätä väliin yhden nopean kappaleen ettei levy olisi kokonaisuudessaan liian hidastempoinen?

Tuo Moskau kappale on käynyt aivan samalla tapaa mielessäni. Siitä huolimatta, tuo nopea siirtymä Amerikasta Venäjän Moskovaan sopii oikein hyvin.

[Liquiddi]

Nyt olen tullut vähän eri aatoksiin noiden albumien suhteen. Parhaat ovat ehdottomasti Mutter ja Reise, Reise. Kokonaisuudessaan ehkä Reise, Reise toimii paremmin, mutta siinä pari keskinkertaista, tosin kun Mutterissa.

[Betrunken]

Mutta jos Rammsteinin ekat albumit kertovat kaipuusta ja sydän surusta niin mistä Mutter albumi kertoo?
Äidin kaipuusta vai? Ja entä Reise Reise? ja unohtamatta tietenkään rossaria.
Onko Reise Reise Rammsteinin poliittinen albumi millä ne hyökkäävät ihmis syöjiä vastaan ja USA:ta?

[Seemann]

Oho olipa monta kysymystä koitan vastata noihin

niin mistä Mutter albumi kertoo?

Äidin kaipuusta vai?

Se voi tulkita noin että se kertoo äidin kaipuusta. Mutta itse levyssä on juoni mikä alkaa painajaisesta ja loppuu kuolemaan. Se kertoo kloonatusta lapsesta. Kloonatulla lapsella ei voi olla tavallaan äitiä ja äiti on aika tärkeä ihminen jokaisen elämässä. Sonnessa se lapsi tai se on kasvanut omasta mielestäni aikuiseksi siin levyssä nii siin Sonnessa se rakastuu, Zwitterssä paljastuu että se on bi seksuaali, Adiosissa se käyttää huumeita ja Nebelissä se kuolee huumeiten yliannostukseen näin se voi tulkita.

Ja entä Reise Reise?

Onko Reise Reise Rammsteinin poliittinen albumi millä ne hyökkäävät ihmis syöjiä vastaan ja USA:ta?

Reise, Reise teemana on matkailu siin levyllä jokaisen ihmis elämää verrataan matkaan jokainen ihminen käy läpi asemia ja ylä- ja alamäkiä, Mein Teiliä voisi tulkita nii että meillä jokaisella on ja voi olla joskus hulluja fantasioita tässä tarinassa se on hullu fantasia, Rammstein aina kielttänyt olevansa poliittinen bändi eikä Amerika ole mitenkään poliittinen biisi ennemmin kannanotto miten iha sama mihin maailmaan kolkaan meet nii varmaan törmäät Coca Colaan ja Mcdonald'siin tai mikki hiireen Ja levyn loppu on onnelisempi kuin Mutterin, loppussa joku ensin ihastuu ja rakastuu

ja unohtamatta tietenkään rossaria.

Joo ei tietenkään unhodetta Rossaria Rosenrot on romantisempi kokonaisuus mä en oo vielä oikeen osannut tulkita sitä. Mutta kansi kuvasta voi päätellä että matka jatkuu vaikeuksista huolimatta. Rosenrot levy kertoo tarinaa omasta mielestäni kaipuudesta ja rakkaudesta varsinkin jostain kaukaisesta rakkaudesta.

Eikä tää ole oikea tapa tulkita näitä levyjä kaikki voi tulkita niit omalla tavallaan kaikki on oikeita tyylejä

[Betrunken]

Oho olipa monta kysymystä koitan vastata noihin

niin mistä Mutter albumi kertoo?

Äidin kaipuusta vai?

Se voi tulkita noin että se kertoo äidin kaipuusta. Mutta itse levyssä on juoni mikä alkaa painajaisesta ja loppuu kuolemaan. Se kertoo kloonatusta lapsesta. Kloonatulla lapsella ei voi olla tavallaan äitiä ja äiti on aika tärkeä ihminen jokaisen elämässä. Sonnessa se lapsi tai se on kasvanut omasta mielestäni aikuiseksi siin levyssä nii siin Sonnessa se rakastuu, Zwitterssä paljastuu että se on bi seksuaali, Adiosissa se käyttää huumeita ja Nebelissä se kuolee huumeiten yliannostukseen näin se voi tulkita.

Ja entä Reise Reise?

Onko Reise Reise Rammsteinin poliittinen albumi millä ne hyökkäävät ihmis syöjiä vastaan ja USA:ta?

Reise, Reise teemana on matkailu siin levyllä jokaisen ihmis elämää verrataan matkaan jokainen ihminen käy läpi asemia ja ylä- ja alamäkiä, Mein Teiliä voisi tulkita nii että meillä jokaisella on ja voi olla joskus hulluja fantasioita tässä tarinassa se on hullu fantasia, Rammstein aina kielttänyt olevansa poliittinen bändi eikä Amerika ole mitenkään poliittinen biisi ennemmin kannanotto miten iha sama mihin maailmaan kolkaan meet nii varmaan törmäät Coca Colaan ja Mcdonald'siin tai mikki hiireen Ja levyn loppu on onnelisempi kuin Mutterin, loppussa joku ensin ihastuu ja rakastuu

ja unohtamatta tietenkään rossaria.

Joo ei tietenkään unhodetta Rossaria Rosenrot on romantisempi kokonaisuus mä en oo vielä oikeen osannut tulkita sitä. Mutta kansi kuvasta voi päätellä että matka jatkuu vaikeuksista huolimatta. Rosenrot levy kertoo tarinaa omasta mielestäni kaipuudesta ja rakkaudesta varsinkin jostain kaukaisesta rakkaudesta.

Eikä tää ole oikea tapa tulkita näitä levyjä kaikki voi tulkita niit omalla tavallaan kaikki on oikeita tyylejä

Ei voi kun ihailla sinun tietoa ja miten saat kerrottua asiat, mielestäni noi eivät varmasti kaukaa eroa muiden mielipiteistä.

Oliskohan sellainen aihe hyvä missä jokainen kertoisi Rammsteinin albumista "tarinan" kuten Seemann kertoi tuossa, siis selittää omallaan tavallaan sen levyn "sanoman" jos nyt oikein osasin sanoa
"Bad idea part one"......

[Seemann]

Oho olipa monta kysymystä koitan vastata noihin

niin mistä Mutter albumi kertoo?

Äidin kaipuusta vai?

Se voi tulkita noin että se kertoo äidin kaipuusta. Mutta itse levyssä on juoni mikä alkaa painajaisesta ja loppuu kuolemaan. Se kertoo kloonatusta lapsesta. Kloonatulla lapsella ei voi olla tavallaan äitiä ja äiti on aika tärkeä ihminen jokaisen elämässä. Sonnessa se lapsi tai se on kasvanut omasta mielestäni aikuiseksi siin levyssä nii siin Sonnessa se rakastuu, Zwitterssä paljastuu että se on bi seksuaali, Adiosissa se käyttää huumeita ja Nebelissä se kuolee huumeiten yliannostukseen näin se voi tulkita.

Ja entä Reise Reise?

Onko Reise Reise Rammsteinin poliittinen albumi millä ne hyökkäävät ihmis syöjiä vastaan ja USA:ta?

Reise, Reise teemana on matkailu siin levyllä jokaisen ihmis elämää verrataan matkaan jokainen ihminen käy läpi asemia ja ylä- ja alamäkiä, Mein Teiliä voisi tulkita nii että meillä jokaisella on ja voi olla joskus hulluja fantasioita tässä tarinassa se on hullu fantasia, Rammstein aina kielttänyt olevansa poliittinen bändi eikä Amerika ole mitenkään poliittinen biisi ennemmin kannanotto miten iha sama mihin maailmaan kolkaan meet nii varmaan törmäät Coca Colaan ja Mcdonald'siin tai mikki hiireen Ja levyn loppu on onnelisempi kuin Mutterin, loppussa joku ensin ihastuu ja rakastuu

ja unohtamatta tietenkään rossaria.

Joo ei tietenkään unhodetta Rossaria Rosenrot on romantisempi kokonaisuus mä en oo vielä oikeen osannut tulkita sitä. Mutta kansi kuvasta voi päätellä että matka jatkuu vaikeuksista huolimatta. Rosenrot levy kertoo tarinaa omasta mielestäni kaipuudesta ja rakkaudesta varsinkin jostain kaukaisesta rakkaudesta.

Eikä tää ole oikea tapa tulkita näitä levyjä kaikki voi tulkita niit omalla tavallaan kaikki on oikeita tyylejä

Ei voi kun ihailla sinun tietoa ja miten saat kerrottua asiat, mielestäni noi eivät varmasti kaukaa eroa muiden mielipiteistä.

Oliskohan sellainen aihe hyvä missä jokainen kertoisi Rammsteinin albumista "tarinan" kuten Seemann kertoi tuossa, siis selittää omallaan tavallaan sen levyn "sanoman" jos nyt oikein osasin sanoa
"Bad idea part one"......

Hyvä aihe idea kannatan sitten siellä vois vielä tulkita vaikka yksittäisiä biisejä ja miksei videoitakin Mutta Rammstein on loppujen lopuksi aika taiteelinen bändi ei se oo mitään kevyttä MTV rokkia missä ei oo mitään syvyyttä. Ja kun Rammstein piilottaa kaikee kivaa musaansa, sanoituksiin ja videoihinkin sitten niitä voi tulkita nii monella tyylillä ja kun mikään ei oo se oikea tyyli eikä esim. Till ei ikinä paljasta pahemmin sanoituksestensa ideoita kaikki saa tulkita niit miten haluaa

[Tilli]

Albumit tulevat huonosta parempaan järjestyksessä. (Todellisuudessa kaikki ovat hyviä). Eli aloitetaan "huonoimmasta," Herzeleid.

Herzeleid: Tasokas albumi ensimmäiseksi albumiksi ja koko albumissa on meininkiä ja sitä nuoruuden intoa ja halua, jonka kanssa kuulee. Tässä on monta hyvää kappaletta, kaikki paitsi Das Alte Leid josta tulee miinusta. Vaikka hyviä kappaleita on paljon niin ne ovat yksipuolisia ja kun paljon kuuntelee niihin kyllästyy ja tylsistyy (Tämä koskee kyllä monen muunkin bändin albumeja).

Rosenrot: Hyvä "jatko-osa" Reise Reiselle. Albumi on synkkä ja raskas, joka on hyvä asia ja hyviä kappaleita löytyy ja jos synkästi ajatellaan, on tämä hyvä synkkä kokonaisuus, mutta tässä ei ole Reise Reiseen verrattuna mitään uutta ja huonon maun jättävät Stirb Nicht Vor Mir ja Te Quiero Puta! Lisäksi tämä on unettava.

Sehnsucht: Parempi laulu, kitarat ja elektroniset äänet ja tasokkaampia kappaleita kuin Herzeleidissa. Sapiskaa tulee Alter Mannista ja Klavierista, jotka ovat tylsiä ja Eifersucht ja Küss Mich ovat keskinkertaisia vaikka Küss Mich on sanoituksiltaan hauska. Eifersuchtia tuli ennen paljon paukuteltua soittimista nyt oon siihen kyllästynyt. Eli hiukan yksipuolisia kappaleita, mutta jostain syystä tykkään tästä enemmän kun Herzeleidista ja Rosenrotista.

Reise Reise: Monipuolisuus ja raskaat kitarat kuulostavat hyviltä ja samoin 3 viimeistä kaunista kappaletta lopussa. Tasokas ja huonoja kappaleita ei ole yhtään. Reise Reise toimii loistavan avauskappaleena ja Mein Teil, joka räjäyttää koko albumin kerralla auki. Dalai Lamassa pidän sanoituksista ja Oliverin äänestä. Keine Lust on hyvä mutta aika perus. Los on kappale kun on aika pysähtyä jammailemaan. Amerika ja Moskau toimivat mielikuvitus matkailu musiikkina ja Morgenstern auttaa rauhoittamaan menoa, jonka jälkeen albumi loppuu koskettavuuteen.

Mutter: Tässä laulu kuulostaa laululta Herzeleidiin ja Sehnsuchtiin verrattuna. Mutter on erittäin tasokas albumi. Tasokkaampi, kuin Reise Reise ja eikä tästä löydy ainuttakaan huonoa kappaletta. Ehkä Rammsteinmaisin albumi ja Rein Raus tuo ison plussan. Yksinkertaisesti ei mitään valittamista.

Liebe Ist Für Alle Da: Mutterin ja Reise Reisen lailla tasokas. Todella monipuolinen ja LIFADissa on sitä parasta Tilliä ja Rammsteinia ja on hyvä parannus Rosenrotin jälkeen. Kappaleista löytyy uutta ja vanhaa Rammsteinia. Rammliedistä tulee mieleen alkuajan into ja WIDBIFS, joka nostaa tunnelman heti kattoon. Ich Tu Dir Weh on sitä uudempaa Rammua ja eikä tämä kappale petä, sillä tämä on parhainta mitä olen pitkään aikaan kuullut. Sitten Waidmanns Heil, joka lisää tempoa ja kun Till huutaa STERBEEEEN tulee siitä itelle raivoisa olo. Haifisch on perus hyvä ja tasapaksu. Sitten hyvä kappale Bückstabü (vai onko tuo viimeinen kirjain pelkkä -u-) jossa yhdistyy uusi ja Reise Reise/Rosenrot ajan Rammu. Frühling in Paris on hyvä, mutta ei vedä vertoja Mutterille tai Ohne Dichille, tasokas kuitenkin. Sitten tulee Wiener Blut, joka on vastine Reise Reisen Mein Teilille. Wiener Blut vie 1-0 jatkoajalla. Suoraan sanoen rakastan Mein Teilia, mutta Wiener Blutista sain hyvän salarakkaan. Pussy jatkaa samankaltaisuutta, sillä kuulostaa Amerika kappaleen vastineelta. Vaikka kappale ei kuulosta kauhean erikoiselta on se sanoitukseltaan minusta hauska ja nero, kun miettii kappaleen viestiä. Musiikkivideosta pidän sairaasti. Mehr on parhaimmista kappaleista vaikka mieleen tuleekin alussa hiukan SNVM niin tämän pelastaa Rein Raussimainen mahtipontisuus kertosäkeessä. Kertosäkkeessä kuulee kans alkuperäisemmän Rammsteinin. Roter Sand on hyvä lopetus kappale vihellyksineen. On kans parhaimmista kappaleista. Bonus CD:n 3 ekaa biisiä ovat loistavia, mutta kaks viimeistä olisi pitänyt jättää pois tai pistää niiden tilalle jotkut muut. Loppuun vielä LIFADista, Rammstein is back!!!

[Rosenrot!]

Mun mielestä parhaimmat albumit ovat Mutter ja Reise, Reise.

[Satiainen]

Ne on kaikki niin hienoja levyjä!!

Vaan kyllä Mutterilla on eniten niitä tajunnan räjäyttäviä biisejä! Ykkössijan Mutterin kans saa luvan jakaa liebe ist für alle da. Uusimpaan lättyyn on kyllä kuitenkin semmoinen tunneside, kuitenki eka Rammstein-keikka minkä näin painottui juurikin ko. levyn biiseihin niin.. <3

Jokaisella levyllä on ne omat superhelmensä, mutta nuilla kahella on vähiten niitä täytebiisejä!

[Jurpu]

Baittaanpa Tilliä ja kerron omat suosikkini "huonoimmasta" parhaimpaan. Sanottakoot, että huonoinkin Rammsteinin levy on minulle parempi kuin paras jonkun toisen yhtyeen levy. Kaikki ne on ihania :3

Rosenrot: "Huonoin", joo. Tältä albumilta löytyy yksi parhaita biisejä, mitä Rammstein on tehny. Kokonaisuudessaan pidän Rosenrotia liian sortimenttina "lässynlää", vaikka ensimmäiset kaksi biisiä lupailevatkin jotain muuta. Luojan kiitos LIFAD ei ollut samanlainen 7/11-slovaria kuin tämä, vaikka kaikki Rosenrotinkin slovarit ovat tasokkaita. Te Quiero Puta! on kuitenkin se ratkaiseva biisi, joka jättää Rosenrotin tämän kuusikon häntäpääksi.

Herzeleid: Voi kamala. Oikeasti Herzeleidin kuuluisi olla suoraan kakkosena, mutta täällä on itseasiassa peräti kaksi biisiä, jotka tiputtavat sen tänne. Das Alte Leid ja Rammstein. Näitä kahta lukuunottamatta kaikki biisit ovat kultaa. Herzeleid on yleisesti tosiaankin toiseksi paras levy, mutta etenkin Das Alte Leid laskee yleistasoa niin mahdottomasti. Herzeleidillä on myös Mutterin jälkeen hohdokkain aloitus.

Reise, Reise: Nää viimiset neljä jäljellä olevaa levyä on mulle kaikki lähes yhtä rakkaita. Reise, Reise oli eka Rammsteinin levy minkä kuulin, ja sillä on ikisuosikkini Ohne Dich. Sillä on muutenkin Rammsteinin parhaimpia biisejä enemmän kuin muilla albumeilla, mutta yleiskuva on jotenkin lässähtänyt. Reise, Reise on mielestäni kehno aloitus näin hienolle albumille. Dalai Lama ja Los ovat ihania biisejä, sellaisia yllättäjiä, mutta etenkin Los on ehkä liiankin erilainen. Ainoastaan Moskau on kuitenkin biisi, jonka skippaan toisinaan, mutta sekin vain koska en jaksa kuunnella sitä ämmää. Vastapainoksi tälle levyltä löytyy kuitenkin Mein Teilin ja Keine Lustin kaltaisia täydellisyyksiä. Reise, Reisen miinuksia on muuten myös vähän loppua kohti kevenevä tunnelma, viimeisten neljän biisin ollessa... no, te tiedätte millaisia ne neljä viimeistä biisiä on. Alkusoittoa Rosenrotille. Kärsin suurista tunnontuskista btw kun sijotan tän levyn näin alas .__.

Liebe ist für alle da: Tätä odotettiin ja kauan. Odotus palkittiin. Kannatti odottaa. Pussyyn asti levy on puhdasta kultaa. Sitten tulee Pussy, outo väliinputoaja jostai ei voi olla pitämättä. Itse nimikkobiisiin olen pettynyt, mutta sitä seuraa Mehr, joka on Rammsteinin parasta jälleen kerran. Lopetus on kuitenkin syy sille, miksi LIFAD ei ole ykkösenä; Roter sand ei saa sympatioitani puolelleen. LIFAD on siitä jännä, että tapaus nimeltä CD2 nostaisi oikeasti tämän albumin suoraan sijalle yksi; Führe Mich, Donaukinder ja Halt ovat täydellisimpiä Rammsteinin biisejä ikinä. Minun puolestani LIFAD ja Roter sand olisivat saaneet vaihtaa paikkaa Führe Michin ja Donaukinderin kanssa, jolloin tämä olisi Rammsteinin kirkkain tähti täysin kiistatta.

Sehnsucht/Mutter: Tätä mietin hyvin pitkään, ja lopulta päädyin siihen etten osaa valita näiden kahden väliltä. Se on niin päivästä kiinni; joskus kuuntelen Mutteria ajatellen, että tää on parasta maailmassa, joskus kuuntelen Sehnsuchtia ajatellen, että tää on parasta maailmassa. Sehnsucht on onnistunut kakkosalbumi ja Mutter puolestaan oli se levy, joka vihdoin teki Rammsteinista itsensä kuuloisen. Sehnsuchtilla on sellaisia valloittajia kuin Tier ja Eifersucht, Mutterilla vastaavat ovat puolestaan Ich Will ja Rein Raus. Nämä biisit iskivät heti ensikuulemalla lujempaa kuin mikään aikaisemmin kuulemani. Sehnsucht on tasaisen loistava alusta loppuun, ainoa heikentäjä on Engel, jota pidän turhan yliarvostettuna. Mutter jatkaa siitä mihin Sehsucht jäi ja samalla tosiaankin tekee Rammsteinista nykyisensä. Mutterin levyn latistaja on mielestäni Adios. Näistä kahdesta sitä parempaa en vaan pysty valitsemaan.

[DBB]

Juu, no rustataan tännekin pienet sepustukset.

Mutter on ollut aina se oma suosikki niin kokonaisuutena kuin yksittäisten biisiensäkin puolesta. Mutteri, jonka kappaleista yli puolet on ehtaa viiden tähden Rammstein-tykitystä, ei juuri sisällä heikkoja lenkkejä. Ainoa, jota vieroksun on Nebel. Ei huono, muttei myöskään säväytä kun esim. Seemann ja Ohne Dich.

Jaetulla kakkostilalla on Sehnsucht ja Reise, Reise. Sehnsuchtia olen pitänyt hieman "parempana" albumina, koska se sisältää niin monta alkukantaisen rammsteinmaista huippuraitaa. Reise, Reise on taas kokonaisuutena varsin kova albumi, huippubiisejä on ehkä vähemmän, mutta väliin putoajia sen sijaan ei. Sehnsucht kärsii mielestäni pienestä tason notkahduksesta puolen välin jälkeen (Klavier, Alter mann, eifersucht).

Neljänneksi joutaa LIFAD, jonka biisimassa on aavistuksen Reise, Reiseä heikompaa, mutta väliinputoajat uupuvat tästäkin. Tasaisuus on valttia.

Viides tila menee Herzeleidille. Levy sisältää monta ehtaa Rammstein-klassikoa, eikä kokonaisuuskaan ole järin heikko. Monista biiseistä kuitenkin kuulee, että hiomisen varaa olisi. Konesoundit eivät pärjää Sehnsuchtin vastaaville, eikä Tillin laulukaan ole järin hyvää. Joka tapauksessa Herzeleid on hyvä debyytti.

Viimeiseksi jää Rosenrot, jonka biisit ovat sinänsä ihan hyviä, mutta rammsteinmaisuus aika kortilla. Benzin, Mann gegen Mann ja Rosenrot ovat erinomaisia, mutta taas Stirbt nicht vor mir, Te queiro puta! ja Ein lied kehnoja vetoja. SNVM ei ole varsinaisesti kehno, mutta niin epärammsteinmainen että pikkuisen hävettää. Te queiro putan espanja ei sovi Tillille ollenkaan, eikä biisi muutenkaan säväytä hyvästä riffistään huolimatta. Ein lied on taas varsin mitäänsanomaton ja tylsä. Näin ollen Rosenrot jääköön Rammsteinin huonoimmaksi kiekoksi.