Albumit tulevat huonosta parempaan järjestyksessä. (Todellisuudessa kaikki ovat hyviä). Eli aloitetaan "huonoimmasta," Herzeleid.
Herzeleid: Tasokas albumi ensimmäiseksi albumiksi ja koko albumissa on meininkiä ja sitä nuoruuden intoa ja halua, jonka kanssa kuulee. Tässä on monta hyvää kappaletta, kaikki paitsi Das Alte Leid josta tulee miinusta. Vaikka hyviä kappaleita on paljon niin ne ovat yksipuolisia ja kun paljon kuuntelee niihin kyllästyy ja tylsistyy (Tämä koskee kyllä monen muunkin bändin albumeja).
Rosenrot: Hyvä "jatko-osa" Reise Reiselle. Albumi on synkkä ja raskas, joka on hyvä asia ja hyviä kappaleita löytyy ja jos synkästi ajatellaan, on tämä hyvä synkkä kokonaisuus, mutta tässä ei ole Reise Reiseen verrattuna mitään uutta ja huonon maun jättävät Stirb Nicht Vor Mir ja Te Quiero Puta! Lisäksi tämä on unettava.
Sehnsucht: Parempi laulu, kitarat ja elektroniset äänet ja tasokkaampia kappaleita kuin Herzeleidissa. Sapiskaa tulee Alter Mannista ja Klavierista, jotka ovat tylsiä ja Eifersucht ja Küss Mich ovat keskinkertaisia vaikka Küss Mich on sanoituksiltaan hauska. Eifersuchtia tuli ennen paljon paukuteltua soittimista nyt oon siihen kyllästynyt. Eli hiukan yksipuolisia kappaleita, mutta jostain syystä tykkään tästä enemmän kun Herzeleidista ja Rosenrotista.
Reise Reise: Monipuolisuus ja raskaat kitarat kuulostavat hyviltä ja samoin 3 viimeistä kaunista kappaletta lopussa. Tasokas ja huonoja kappaleita ei ole yhtään. Reise Reise toimii loistavan avauskappaleena ja Mein Teil, joka räjäyttää koko albumin kerralla auki. Dalai Lamassa pidän sanoituksista ja Oliverin äänestä. Keine Lust on hyvä mutta aika perus. Los on kappale kun on aika pysähtyä jammailemaan. Amerika ja Moskau toimivat mielikuvitus matkailu musiikkina ja Morgenstern auttaa rauhoittamaan menoa, jonka jälkeen albumi loppuu koskettavuuteen.
Mutter: Tässä laulu kuulostaa laululta Herzeleidiin ja Sehnsuchtiin verrattuna. Mutter on erittäin tasokas albumi. Tasokkaampi, kuin Reise Reise ja eikä tästä löydy ainuttakaan huonoa kappaletta. Ehkä Rammsteinmaisin albumi ja Rein Raus tuo ison plussan. Yksinkertaisesti ei mitään valittamista.
Liebe Ist Für Alle Da: Mutterin ja Reise Reisen lailla tasokas. Todella monipuolinen ja LIFADissa on sitä parasta Tilliä ja Rammsteinia ja on hyvä parannus Rosenrotin jälkeen. Kappaleista löytyy uutta ja vanhaa Rammsteinia. Rammliedistä tulee mieleen alkuajan into ja WIDBIFS, joka nostaa tunnelman heti kattoon. Ich Tu Dir Weh on sitä uudempaa Rammua ja eikä tämä kappale petä, sillä tämä on parhainta mitä olen pitkään aikaan kuullut. Sitten Waidmanns Heil, joka lisää tempoa ja kun Till huutaa STERBEEEEN tulee siitä itelle raivoisa olo. Haifisch on perus hyvä ja tasapaksu. Sitten hyvä kappale Bückstabü (vai onko tuo viimeinen kirjain pelkkä -u-) jossa yhdistyy uusi ja Reise Reise/Rosenrot ajan Rammu. Frühling in Paris on hyvä, mutta ei vedä vertoja Mutterille tai Ohne Dichille, tasokas kuitenkin. Sitten tulee Wiener Blut, joka on vastine Reise Reisen Mein Teilille. Wiener Blut vie 1-0 jatkoajalla. Suoraan sanoen rakastan Mein Teilia, mutta Wiener Blutista sain hyvän salarakkaan. Pussy jatkaa samankaltaisuutta, sillä kuulostaa Amerika kappaleen vastineelta. Vaikka kappale ei kuulosta kauhean erikoiselta on se sanoitukseltaan minusta hauska ja nero, kun miettii kappaleen viestiä. Musiikkivideosta pidän sairaasti. Mehr on parhaimmista kappaleista vaikka mieleen tuleekin alussa hiukan SNVM niin tämän pelastaa Rein Raussimainen mahtipontisuus kertosäkeessä. Kertosäkkeessä kuulee kans alkuperäisemmän Rammsteinin. Roter Sand on hyvä lopetus kappale vihellyksineen. On kans parhaimmista kappaleista. Bonus CD:n 3 ekaa biisiä ovat loistavia, mutta kaks viimeistä olisi pitänyt jättää pois tai pistää niiden tilalle jotkut muut. Loppuun vielä LIFADista, Rammstein is back!!!
