Tänään sain Jouni Hynysen ja Tommi Liimatan Rillipää ja Läski-kirjan puoleen väliin luettua lippuja jonotellessa. Ajattelin, etten edes aloita sitä vielä vaan lainaan ensin kaverille luettavaksi. Kotoa lähtiessä nappasin jonkun kirjan mukaan, että aika kuluisi edes jotenkuten jonossa. Noinhan se kului.
Rakkaudella, Hynynenkin lähti mukaan kirjastosta jonkin aikaa sitten, mutta se ei jotenkin ole yhtään niin riemuisaa luettavaa kuin tuo Rillipää ja läski. Liimatan kirjeet ovat vähän hajanaisia kylläkin, sen vuoksi hieman puuduttavia ja niitä lukiessa sanat vaan vilisevät silmissä, enkä osaa oikein keskittyä saati sisäistää lukemaani.