Aus der Bohne und in das Licht
Ein Wesen mich zu gehen drängt
Für die selbe Sache und das alte Leid
Meine Tränen mit Gelächter fängt
Und auf der Matte fault ein junger Leib
Wo das Schicksal seine Puppen lenkt
Für die selbe Sache und das alte Leid
Weiß ich endlich hier wird nichts verschenkt
Aus der Bohne und in das Nichts
Weiß jeder was am Ende bleibt
Dieselbe Sache und das alte Leid
Mich so langsam in den Wahnsinn treibt
Und auf der Matte tobt derselbe Krieg
Mir immer noch das Herz versengt
Dieselbe Sache und das alte Leid
Weiß ich endlich
Ich will ficken
Nie mehr
Das alte Leid
Nie mehr
Nie mehr
Das alte Leid
Aus der Bohne und in das Licht
Ein Wesen mich zu gehen drängt
Für die selbe Sache und das alte Leid
Meine Tränen mit Gelächter fängt
Und auf der Matte fault ein junger Leib
Wo das Schicksal seine Puppen lenkt
Für die selbe Sache und das alte Leid
Weiß ich endlich
Nie mehr
Nie mehr
Das alte Leid...
Pois pavusta ja valoon
olento työntää minua menemään
saman asian ja vanhan surun vuoksi
ottaa kyyneleeni kiinni nauraen
ja matolla nuori ruumis mätänee
missä kohtalo ohjaa nukkejaan
saman asian ja vanhan surun vuoksi
tiedän vihdoin että täällä ei anneta mitään pois
Pois pavusta ja valoon
jokainen tietää mitä lopussa on jäljellä
sama asia ja vanhan suru
ajavat minut hitaasti hulluuteen
ja matolla sama sota riehuu
yhä aina korventaen sydäntäni
sama asia ja vanhan suru
tiedän vihdoin
Haluan naida
Ei koskaan enää
vanha suru
ei koskaan enää
ei koskaan enää
vanha suru
Pois pavusta ja valoon
olento työntää minua menemään
saman asian ja vanhan surun vuoksi
ottaa kyyneleeni kiinni nauraen
ja matolla nuori ruumis mätänee
missä kohtalo ohjaa nukkejaan
saman asian ja vanhan surun vuoksi
tiedän vihdoinkin
Ei koskaan enää
ei koskaan enää
vanha suru...
